Bangkok

Tuli pitkästä aikaa tsekattua tätä blogia läpi enkä olekaan näin hymyillyt vähään aikaan. Niin hyviä hetkiä ja iso kiitos Emilialle, että jaksoi tätä väsäillä. Nyt yli vuosi reissun jälkeen mä voisin kirjoittaa muutaman sanan Bangkokista, meidän viimeisestä kohteesta ennen kotimatkaa.

Khao san road

Paaaavo!?

Hotelli löydettiin agodan kautta kuten monet aiemmatkin. Päätettiin panostaa vähän enemmän ja otettiin kämppä, jossa oli allas katolla. Huoneeseen sai wifin pientä maksua vastaan ja sijainti oli loistava! Paljon reppureissaajia, nuoria ja elämää. Altaassa oleva vesi oli oikeasti todella kylmää, mutta se sopi hyvin meille. Tulipahan raikas olo ja jaksoi taas vääntää blokusta :D

Khaosan Palace Hotel

Liikkuminen

Ensimmäisenä päivänä päätettiin lähteä katsastamaan joitain ostoskeskuksia. Hotellin edessä oli muutama taksi ja tuktuk. Taksikuskit yrittivät ryöstää meidät keskellä päivää, joten päädyimme ottamaan tuktukin. Kun istuimme alas niin tämä hermanni mainitsi yhdestä välietapista. Tietysti. Olisi pitänyt arvata kun olin näistä kavereista lukenut netistä aiemmin (kuski saa provision/palkkion kun tuo asiakkaita liikkeisiin). No suostuimme käymään yhdessä kaupassa ennen oikeaa kohdetta. Puvut jäivät kauppaan ja matka jatkui kohti MBKta, vaikka kuski yritti viedä meitä ties mihin. Ei siinä, kyllä tuktuk pitää ainakin kerran kokea muttei kiinnosta hyppiä liikkeissä, joista ei kuitenkaan mitään osta.

Seuraavina päivänä oltiinkin jo paljon fiksumpia kuljetuksen suhteen. Käveltiin kauemmas hotelleista ja otettiin taksi lennosta. Kaikki eivät suostu mittarin käyttöön, mutta muutaman yrityksen jälkeen tärppää aina. Takseja Bangkokissa riittää, joten ei kannata lannistua. Ilmastoitu taksi mittarilla voittaa tuktukin niin mukavuudessa kuin hinnassakin. Tipin antaminen Thaimaassa on ihan normaalia, joten emme ihan ymmärtäneet miksi kuskit olivat monesti yllättyneitä saadessaan vähän ylimääräistä. Mikäs siinä, onhan se mukavaa kun kuski ja matkustajat jatkavat matkaansa hymyillen! :)

Tuktuk

Kerran kokeiltiin myös tuota skytrainia. Liput automaatista ja eiku menoks sanoi Annie Lennox. Kyyti oli ihan jees, ilmastoitu ja nopea, mutta jäi silti sellainen olo että taksilla pääsi helpommin paikasta toiseen.

Shoppailu

Shoppailua tuli Bangkokissa harrastettua, ehkä vähän liikaakin. Emme olleet tehneet ostoksia ennen tuonne saapumista ettei tarvinnut raahata kamoja ympäri Thaimaata hikisessä rinkassa. Outo fiilis kun yhtäkkiä saikin ostaa tavaraa!

Ensimmäisenä päivänä enimmäkseen katseltiin paikkoja ja ihmeteltiin miten isoja nuo ostoskeskukset olivat. Siis ihan järkyttävän isoja ainakin näin turkulaisen silmin :) Jotain ideaa saatiin mistä löytää mitäkin ja mihin hintaan. Aika nopeasti myös tajusimme, että kun löytää jotain niin se pitää ostaa heti tai et löydä tuotetta enää. 

Alkuviikko juostiin ostoskeskuksissa ja viikonloppuna käytiin Chatuchakin markkinoilla. Sieltä löytyy sitten ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa eikä maksa paljoa. Tinkiä pitää, mutta sehän tekee shoppailusta tuplasti hauskempaa kun pääsee vääntämään kättä paikallisten kanssa! Mitä enemmän ostat sitä halvemmalla saat. Tärkeää on pysyä lähellä toisiaan ettei eksy. Ihmisiä on todella paljon ja käytävät muistuttavat toisiaan. Hyvin pärjättiin, hauskaa oli ja tarttui sieltä jotain mukaankin!

Cutenessss

Wikipedian mukaan yli 100.000 kävijää päivässä, MBK.

Markkinoilta tarttui mukaan. Oli koristeena
koruliikkeessä. On se ihmismieli kummallinen
kun pitää tällaisia kotiin raahata. Saipahan
lisää jännitystä lentoasemalle :)

The Mos Burger <3

Ruokailu

Mukhata

Yhden ainoan kerran taidettiin syödä thaikku ruokaa Bangkokissa. En tiedä mikä meihin meni, mutta tuo viikko meni kaiken maailman roskaruokaa nauttien. Eikä muuten hävetä yhtään! Kaikki ne subwayt, kebabeläimet ja muut herkut.. Ja sitten tuli vastaan legendaarisen maineen saanut Mos burger (ainakin meidän kahden kesken siis:) Maailman paras burgeri yhtään vähättelemättä. Odotan sitä päivää kun pääsee taas noista nauttimaan mmm..!! :)

Omnomnom :))

Täydellinen kuunpimennys

Näitä ei ihan joka päivä näe eikä ainakaan Suomessa kun on niin pilvistä yleensä. Tuli seurattua melko tarkkaan ja pitkään kunnes päätettiin mennä katsomaan leffaa lähellä olleeseen Central worldiin. Oli jo aika myöhä ja kaupat oli jo suljettu. Leffojakaan ei alkanut enää kun teatteri löydettiin, mutta oli kokemus sekin haahuilla ympäri tyhjää ostoskeskusta. Voi olla, että käytiin tuona iltana siinä XD teatterissa katsomassa toinen lyhytelokuva vai miksi niitä kutsutaan. Suosittelen!

Kotiin!

Rinkat olivat ihan täyteen pakatut. Käytiin punnitsemassa edellisenä iltana ja vaaka näytti turvallisesti alle 20kg. Aika suolaisia hintoja pitää maksaa jokaisesta yli menevästä kilosta!
Ei voinut uskoa todeksi sitä faktaa, että se on menoa taas ja tällä kertaa takaisin Suomeen! Siellä odottivat tärkeät ihmiset, joita oli ollut kova ikävä jo pitkään. Onnellinen ja haikea olo samaan aikaan.

Nice shoes and our dear muuse!

Lensimme ensin Saksaan, josta toisella lennolla Suomeen. Saksasta tuli hommattua pari pulloa mukaan kun oli niin edullista. Ei tarvinnut kauaa odottaa kun jo jatkettiin matkaa Helsinkiä kohti. Sieltä bussilla Turun linja-autoasemalle, jossa Emilian äiti olikin jo vastassa.

Paluumatka sujui ongelmitta ja oli paljon mukavampi kuin mennessä. Ei enää ikinä kahdeksaa tuntia Venäjän kentällä!

Syksyllä 2013 uudestaan vähän eri meiningillä. Tarkempaa suunnitelmaa ei ole vielä, mutta Thaimaa on vain yksi kohde muiden joukossa. Se vapauden tunne, I miss it.

Aww mitkä rusketukset :)

When life gives you a hundred reasons to cry, show life that you have a thousand reasons to smile. 

You only live once, but if you do it right, once is enough.

Viikko sitten perjantaina lähdimme Taolta ja palasimme Cha amiin. Lähtiessämme saarelta oli kauhea aallokko ja oksennuksen katkuinen lauttamatka Chumphoniin taittui vaivalloisesti. Onneksi olimme osanneet varautua menomatkan kokemustemme valaisemana ja olimme syöneet pahoinvointipillerit ennen lautalle lähtöä. Melko mielenkiintoinen kokemushan tuo oli olla vellovan valtameren keskellä auringon kirkkaasti paistaessa. Sen kokoisia aaltoja ei taida Suomenlahdella ainakaan kovin usein nähdä. Ei paljon auttanut, että matkustusvälineemme oli tukevahko lautta. Millään pikkupaatilla ei tuota matkaa olisi noinvain taitettukaan.

Chumphonista jatkoimme bussilla Huahiniin, vaikka aluksi epäilimmekin että joudumme matkustamaan koko matkan lautalla. Bussimatka kesti viitisen tuntia. Päädyttyämme Huahiniin oli jo pimeää. Emme kuitenkaan halunneet jäädä sinne, sillä matkan jälkeen vaelteleminen pimeillä kaduilla rinkka selässä yösijaa etsien ei oikein houkuttanut. Se sijaan otimme taksikyydin ensimmäiseltä, joka suostui 300 bahtilla heittämään meidät Cha am beach:ille ja kirjauduimme sisään samaan hotelliin, jossa aijemmin vietimme enssimmäiset yöt Cha am:ssä. Cha am:iin paluu tuntui erityiselle, kun aijemmin oltiin kokoajan valloitettu vain uusia alueita.

Cha am center

Vietimme Cha am Villa:ssa seuraavat yhdeksän päivää altaalla lötkötellen ja syöden hyvin lähinnä paikallisten mestoissa. Kävimme ihonkuorinnassa ja otimme hieronnan siihen päälle, kun emme Cha am:stä saunaa löytäneet. Itse sain taas jonkun harjottelijan hierojakseni siitäkin huolimatta, että paikka oli hyvin tasokkaan oloinen. :(

koiranpentuja myynnissä markkinoilla

pullataikinavohvelit

Kävimme myös Cha am:in keskiviikko markkinoilla, mikä oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Markkinoilla oli tarjolla aivan kaikkea: vaatteita, kenkiä, työkaluja, lemmikki-eläimiä, jne. Ja niin paljon erilaisia vaihtoehtoja herkutella, että jokaiselle löytyy varmasti jotain makunsa mukaista. Ja kaikki aivan älyttömän halvalla, eli parilla eurolla saa vaikka mitä, vaikka hamsterin. Keskityimme itse kuitenkin lähinnä tuohon herkuttelupuoleen. Itse rakastuin paikallisiin vohveleihin, jotka tosiasiassa muistuttivat enemmän suomalaista pullataikinaa. Ehkä tämänkin mieliteon taustalla oli koti-ikävä.

ostokset markkinoilta

Kävimme perjantaina Cha am:in sairaalassa, kun minulla oli korva särkenyt kahden päivän ajan. Hieman hirvitti olla isossa sairaalassa ihmisjoukossa, jossa todennäköisesti velloo kymmeniä bakteereja, joille meillä ei ole minkäänlaista vastustuskykyä. Vaikka ihmisiä oli paljon toiminta oli yllättävän nopeaa (liekö hoitokin sen mukaista). Lääkärin mukaan minulla oli korvatulehdus ja tämä määräsi antibioottikuurin ja kauhean määrän särkylääkkeitä, joita aluksi naureskelin, mutta nyt kun kipu on vaan mennyt pahemmaksi tajuan, että en pärjäisi ilman niitä.

Lauantaina päätimme, ettemme jaksa enää odottaa, vaan Bangkokin shoppailureissu alkakoon sunnuntaina, siitäkin huolimatta, että olimme varanneet vielä yhden yön hotellissamme. Saimme kuitenkin rahamme takaisin ja ystävällinen hotellin henkilökunta auttoi meitä varaamaan minibussiliput ja antoi jopa tulostaa lentolippummekin. Kävin vielä viimeisenä iltana nauttimassa rentouttavan kasvohoidon ja pakattuamme ja varattuamme huoneen olimme valmiit seuraavan aamun lähtöön.

Different World

Samuilta lähdettiin sitten Koh Tao:lle tarkoituksenamme perehtyä laitesukellukseen, joka kyseisellä saarella on Thaimaan, kaiketi jopa koko maailman halvinta. Matka Taolle oli uuvuttava, sillä voin pahoin koko ajan. Lauttamme keinui mukavasti aaltojen tahtiin ja ihmiset oksentelivat. Pienestä flunssanpoikasestani huolimatta päätimme aloittaa Open Water-kurssimme heti saarelle päästyämme, lähinnä sen vuoksi, että sääennusteet seuraavalle viikolle olivat epäsuotuisat.

Olimme etukäteen päättäneet mihin sukelluskouluun menisimme. Netistä lueskeltuamme päädyimme suomalaiseen saaren ensimmäiseen sukelluskouluun, jonka toimintaa ja rentoa meininkiä kehuttiin foorumeilla useaan otteeseen. Suomalaisen koulun valitsimme ihan tietoisesti väärinymmärrysten välttämiseksi. Otimme lavataksin satamasta ja pyysimme kuljettajaa viemään meidät Koh Tao Divers:in toimistolle. Maksoimme kyydistä 100 bahtia, ensin odoteltuamme satamassa kahta muuta kyydittävää (muutoin kyyti olisi maksanut meille tuplahinnan). Tämä osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä olisimme tuona aikana, jonka satamassa odottelimme ehtineet kävellä, hyvin lyhyen matkan päässä sijaitsevaan päämääräämme. No, kokemuksen kautta..

Päästyämme Koh Tao Divers:sille meidät otti vastaan pirteä nuori nainen, joka ensitöikseen auttoi meitä järjestämällä meille asunnon alennuksineen viereisestä In touch resortista. Käytyämme lääkärissä tarkistuttamassa korvani, joista olin ollut jo pitkään huolissani ja joissa ei lääkärin mukaan ollut mitään vikaa, olimme valmiit aloittamaan sukelluskurssimme. Jo ensimmäisenä iltana "opiskelu" alkoi videoiden katselulla.

Seuraavana päivänä pääsimmekin jo sukeltamaan Sairee beach:llä ohjaajamme Pertun kanssa tehtyämme ensin muutamia harjoituksia rannassa. Ensimmäinen sukellus tuntui jännittävältä, ehkä jopa hieman pelottavaltakin, mutta siihen tottui yllättävän äkkiä. Ensimmäisellä sukelluksella en kovinkaan paljon vielä pystynyt keskittymään ympäristöön, kun päässä pyöri jatkuvasti: "Muista hengittää!"

Heti toisena päivänä vaihdoimme asuntoa mäen päällä sijaitsevaan Tommy's resort:iin, joka oli 100 bahtia halvempi, astetta siistimpi ja jossa oli wifi!

Kolmantena päivänä Taolla teimme toisen sukelluksemme ja opiskelimme teoriaa. Toinen sukellus tehtiin myös Sairee beach:illä ja nyt kun pystyin jo keskittymään muuhunkin kuin hengittämiseen havaitsin kuinka monen näköisten suurten korallien ympäröimänä olimme. Koska pääsimme nyt paljon lähemmäs näitä koralleja, kuin snorklatessa tuntuivat ne vielä paljon suuremmilta. Myös värien havaitseminen oli helpompaa, tosin ei mitenkään täydellistä kuudessa metrissä ilman lamppua. Sain kokea varoittavan esimerkin paniikkikohtauksesta, kun harjoittelimme maskin riisumista ja uudelleen pukemista. Kokemus ei kuitenkaan muodostunut negatiiviseksi, kiitos ohjaajamme ammattitaidon ja tyynen suhtautumisen, kokemus päinvastoin antoi uutta varmuutta sukellukseeni.

Neljäntenä päivänä tuli sitten ansaittua tämä Open Water-kortti, kun teimme loppukokeen ja kaksi sukellusta. Nämä olivat oikeastaan ensimmäiset kunnon sukellukset, sillä kaksi aiempaa tehtiin rannassa ja niissä keskityttiin enemmän sukelluksen tekniseen puoleen. Meillä kävi sinänsä vähän tuuri, sillä pääsimme tekemään kolmannen sukelluksemme Chumphoniin, mikä ohjaajamme mukaan on yksi saaren ympäristön hienoimpia sukelluskohteita. Päästyämme vedenalle meitä ympäröivät valtavat kalaparvet. Joka suunnassa oli jopa usean sadan kalaparvia ja niin monen näköisiä, ettei riitä vaikka olisi sormilla ja varpailla laskettu. Nähtiin muunmuassa: blueringed angelfish, suuria fusilier parvia ja giant groper:eitä sekä merivuokkoryppäitä, joissa piileskelivät pink anemone:t. Tämä uskomaton vedenalainen maailma teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Todellisen huippufiiliksen koimme, kun yhtäkkiä ohitsemme lipui noin viisi metrinen valashai. Olimme mielettömän onnekkaita törmätessämme tähän planktonsyöjään, jota monet sukeltajat eivät sadoista sukelluksistaan huolimatta ole nähneet. Ohjaajamme totesikin, että nyt voidaankin lopettaa koko sukellusharrastus samantien, kun olemme jo kaiken nähneet. :D

Päivän toinen sukellus tehtiin White Rockilla. Näkyvyys ei ollut aivan niin hyvä, kuin Chumphonissa, mutta näimme silti valtavan määrän eri lajisia kaloja. Muunmuassa: bluespotted stingray, longfin bannerfish, pahamaineinen titan trigger ja pienen pieni mureena bongattiin tällä reissulla.

Näiden kahden sukelluksen jälkeen aloin itsekkin pohtia, että haluan tätä lisää. Enari sitä oli jo jonkin aikaa toitottanut, mutta itselleni tämä halu alkoi nousta vasta näiden kahden sukelluksen jälkeen.

Pidimme kaksi päivää vapaata sukelluksesta ja vuokrasimme mopon, jolla lähdimme tutkimaan saarta. Matkamme loppui hyvin lyhyeen, kun huomasimme missä kunnossa tiet olivat ja ettei joitain etsimiämme teitä ollut olemassakaan. Pääsimme sentään katsastamaan kaksi näköalapaikkaa huikaisevin maisemin. Lounastimme toisella näköalapaikalla, joka sijaitsi mäen harjanteella ja josta oli aivan mielettömän upeat näkymät alas merelle.

 Seuraavan päivän kulutimme rannalla lohnottaen ja pelaillen Blokusta ja kävimme ilmoittautumassa halukkaiksi Advanced-kurssin suorittajiksi.



Kurssi alkoi seuraavana aamuna nosteen hallinnalla ja navigoinnilla, jotka meille ohjasi Päivi. Näillä sukelluksilla ei siis päästy mitään ihmeitä näkemään, mutta nosteen kanssa pelailu oli hauskaa ja väittäisin, että oli siitä jotain hyötyäkin. Mentiin ylösalaisin, renkaiden läpi ja muuta hauskaa. :D Navigointi oli myös mielenkiintoista, kuten aina kaikki yhteistoiminta Enarin kanssa. Kommunikointi ilman sanoja ei taida meillä pelata ihan täydellisesti..

Illan pimetessä lähdimme tekemään yösukellusta Jessen kanssa. Omalta osaltani kokemus ei ollut kovinkaan mieluinen, sillä maskini huurtui vähän väliä, eikä lampun valossa muutenkaan nähnyt niin paljon, kuin olisin halunnut nähdä. Mitään kovin ihmeellisiä otuksiakaan en nähnyt. Lisäksi pelkäsin kokoajan törmääväni koralleihin. Ainoa erikoinen seikka yösukelluksessa oli värivaloja muodostavat planktonit pimeässä meressä, mutta niiden aiheuttama "VAU" tunne kesti sen minuutin verran.

Kahdessa päivässä tuli tämä toinen kurssi suoritettua. Toisena päivänä teimme syväsukelluksen (eli maksimi 30 metriä) ja YRITIMME valokuvata vedenalaista maailmaa. Kyseisenä päivänä oli sen verran aallokkoa, että minulle tuli miltei heti huono-olo, joka onneksi laantui, kun pääsin veteen. Syväsukellus tehtiin Pertun kanssa HTMS Sattacut hylylle. Näkyvyys oli noin metrin, joten voi varmaan arvata, ettei siellä kovin montaa kalaa nähty. Oli ihan mielenkiintoista sukeltaa, kun näkyvyys oli noin huono. Pettymykseksemme emme kokeneet mitään merkkejä paljon puhutusta typpihumalasta, vaikka suorittamamme testit eivät oikein sujuneetkaan, tuskin olisin niitä heti pinnallakaan osannut ratkoa. :D

Jessen kanssa sukelsimme Twins:llä valokuvaamaan, missä näkyvyys oli hieman parempi, kuin syväsukelluksella. Onnistuimme jopa nappaamaan muutaman ihan kelpo otoksenkin. Emme kuitenkaan mitään valtavaa saalista saaneet, sillä meillä oli käytössämme vain yksi kamera. Tultuamme pintaan kuulimme huhuja valashaista, mutta kapteenimme mukaan se oli jo mennyt pois.

Viimeisenä iltanamme vietimme iltaa ravintola Flower:ssa, jossa olimme syöneet koko saarella viettämämme ajan. Kyseisessä ravintolassa oli aivan ihana henkilökunta ja yksi tarjoilijoista puhui todella hyvää suomea ja ilmeisesti ruotsiakin ja kenties joitain muitakin kieliä englannin lisäksi. Pelailimme biljardia ja seurustelimme erään ruotsalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat olleet lähes yhtäkauan Thaimaassa kuin mekin ja joilla oli erikoinen käsitys suomenkielestä.  :D

ylämäki

Viimeisenä iltana Taolla python luikerteli hotellin pihamaalla

Koh Samui

Viivyimme Koh Samuilla neljä päivää. Samui oli ensimmäiset kaksi päivää sateinen, joten emme tehneet paljon mitään. Vain pieniä kävelyjä lähiympäristöön ja välillä syömässä. Kolmantena päivänä vuokrasimme mopon jä lähdimme metsästämään nähtävyyksiä. Ensimmäisenä suuntasimme kohti Khunaramin temppeliä, jossa itse nähtävyys oli lasivitriiniin asetettu erään munkin muumioitunut ruumis. Tämä oli taas joku Enarin innostus, mitä en itse ihan täysin ymmärtänyt. Samalta se näytti kuin kuvissakin, ei minun välttämättä olisi tarvinnut mennä sitä paikan päälle todistamaan, mutta temppeleitä on aina kiva katsella. ;D

Temppeliltä suunnattiin sitten maahanmuuttovirastoon hakemaan lisää aikaa viisumiin. Oli kyllä älyttömän helppo tapa saada pidennystä turistiviisumiin. Täytettiin pari lappua ja odoteltiin 45 minuuttia. Näin lätkähti leima kuukauden pidennyksestä, ei paha!

Takaisin päin tultaessa oli tarkotus käydä katsahtamassa joku saaren monista vesiputouksista, mutta ei sitten löydetty niitä mitä oltaisiin haluttu mennä katsomaan, joten siihen jäi se homma. Sen sijaan käytiin perhosfarmilla. Ulos rakennettu verkkokyhäelmä kuhisi suuria, kauniita ja  eri lajisia perhosia. Tämä vihdoinkin mahdollisti sen, että saatiin rauhassa kuvata näitä siivekkäitä olentoja.

Perhosten jälkeen mentiin ihmettelemään käärmeitä käärmefarmille, jossa pääsimme myös seuraamaan käärmeshowta, jota emme aluksi aikoneet mennä katsomaan. Ennakko-odotuksista huolimatta show oli kylläkin ihan viihdyttävä. Tosin en väitä etteikö esiintyjällä ja vähäisellä yleisöllä olisi ollut osuutta asiaan. Kobrat pitivät ihan mielettömään kovaa meteliä ja yksi jo meinasi hyökätä kimppuumme (lasin läpi) ennenkuin pääsimme edes näytössaliin asti. Kyseisellä farmilla oli myös kaksi krokotiilia ja muutama varaani joita oli myös mielenkiintoista seurata. Oli hauska havaita, etteivät käärmeet aiheuttaneet minussa itsessäni minkäänlaisia inhon tai pelon tuntemuksia. Aina oppii uutta, myös itsestään.

Paluumatkalla käytiin myös toista muumiota ihmettelemässä. Tässä temppelissä oli munkki, joka sitoi nauhat käsiimme ja antoi meille siunauksensa (tai miksi kyseistä toimitusta sitten thaimaassa kutsutaankin). Kokemus ei ollut ainakaan omalta kohdaltani mitenkään valaiseva, mutta tuntui kuitenkin hyvältä saada taas palanen toisesta kulttuurista.

Viimeisenä päivänä kävimme skootterilla katsastamassa saaren suurinta nähtävyyttä, eli tietenki Big Buddhaa. Matkalla oli tarkoitus käydä myös krokotiilifarmilla, mutta skippasimme tämän, koska paikan päällä myytiin vain show-paketteja eikä mitään erillistä sisäänpääsymaksua ollut. Suuri kullattu buddha pilkisti mäen harjanteelta. Sinne johtivat portaat ja se oli nimensä mukaisesti suuri. En kuitenkaan taaskaan kokenut uskonnollista valaistumista, joten en myöskään kokenut mitään muita huippufiiliksiä katsellessani suurta kullattua ihmishahmoa, joka muistutti hieman vapun foliopalloja.

Kävimme myös thaimaalaiseen tapaan Ranskasta kopioidussa Moulin rouge kabaret baarissa katsomassa myös hyvin thaimaalaiseen tapaan ladyboy:den esittämää kabaret showta. Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kokemus kabareesta ja ainakin omassa kehossani aiheutti vaikutuksen väristyksiä. Koko show oli mukaansa tempaava ja hyvin nautittava kokemus, jota ehdottomasti suosittelen kaikille Thaimaassa matkustaville.

PS. Hotelli Baan rom mai:n henkilökunta oli mukava ja paikka muutenkin viihtyisä, saari/ranta liian meluisa, viereisen ravintolamme (T.P. Guesthousen ravintola) työntekijät huijasivat meiltä rahaa. :(

Viking Cave

Pääsimme sitten lähtemään koko päivän snorklausreissulle viimeisenä päivänä Phi Phillä. Koko retki kustansi 550 bahtia per henkilö ja sisälsi ruuat ja vedet. Vierailimme muunmuassa The Beach elokuvan kuvauspaikalla (Maya bay), missä ei tosin ollut paljon mitään nähtävää, koska paikka kuhisi turisteja, minkä vuoksi sieltä ei edes kovin järkeviä kuvia saanut. Kävimme myös katsahtamassa pajon mainostetun Viikinkiluolan, mutta eipä se paljon millekkään näyttänyt siitä suuaukon vierestä, minne vene meidät vei.  Pysähdyimme useassa pisteessä ihmettelemässä vedenalaista maailmaa. Bongasipa Enari tappavan myrkyllisen merikäärmeenkin siinä sivussa. Pysähdyimme myös Sharkpointille snorklailemaan, mutta pettymykseksemme yhtään haita ei näkynyt. Apinoita sentään päästiin ihailemaan, vaikka niitäkin jouduttiin kahdesta paikasta hakemaan. Reissu oli kuitenkin kaiken kaikkiaan onnistunut. Meri, auringonlasku, mahtavat maisemat ja rennon puoleinen musiikki antoivat retkellemme loppusilauksen. Ja sitten vielä jotkut hullut akat hyppivät kalliolta. ;D

The Beach

                                                                     Koh Lanta



Phi Philtä matkasimme Koh Lantalle, missä vierailimme neljä päivää. Lanta oli ehkä kaikkein hiljaisin paikka, missä olemme olleet. Sopii hyvin niille ketkä haluavat lomallaan karkuun kiireitä. Saari oli paljon Koh Changin kaltainen, vaikka tosiasiassa Chang on tähän aikaan vuodesta paljon vilkkaampi kuin millaisena me siihen tutustuimme. Se vähä, mitä me paikkaa pääsimme mopolla katsastamaan oli melko autiota. Mopon vuokraus Lantalla on melkein välttämätöntä, jos siellä haluaa jotain nähdä, eikä halua tapella taxikuskien kanssa.  Lantalla oli kuitenkin paljon hotelleja, vaikka muuta tarjontaa ei oikeastaan ollutkaan. Jos hakee täydellistä rentoutumista, kannattaa ehdottomasti matkata Lantan lähisaarille, joissa on aivan muutama hotelli ja luultavasti säästetään sähköä sulkemalla kokonaan yöksi. Näitä saaria ympäröi lisäksi paljon kirkkaampi vesi ja kaunis miltei koskematon luonto.


Kaksi päivää olimme Lantalla kaksin ja keskityimme vaan rentoutumaan. Hieman kiertelimme mopolla katselemassa miltä saari näyttää ja istuskelimme iltaisin rannalla ihailemassa valtavia lepakoita kuun valossa.

Kolmantena päivänä isukki tuli myös katsahtamaan Lantan maisemia Phuketista. Viimeisenä päivänä lähdimme kaikki kolme yhdessä snorklailemaan buukkaamallemme neljän saaren retkelle. Tästä retkestä maksoimme 900 bahtia naamaa kohden. Retken varrella pysähdyimme kaksi kertaa snorklausta varten, yhden kerran rannalle ruokailemaan ja yhden kerran Emerald luolalle, jonka läpi uimme laguunille, jonne ei muuta reittiä päässyt. Uiminen pimeässä luolassa oli ihanan jännittävää, hieman pelottavaakin, mutta kun valo alkoi pilkottaa luolan toisessa päässä tunne oli kuin olisimme saapuneet luvattuun maahan tai suoraan "Sinisen laguunin" kuvauspaikalle. Luolan päässä paljastui pieni hiekkaranta ja vehreän kasvillisuuden ja kallion ympäröimä notkelma. Aivan kuin olisi seissyt nukkuvan tulivuoren pohjalla.

Emerald Cave

Näimme retkellä muutamia suuria, kauniita ja värikkäitä meritähtiä, merivuokkojen muoodostamia vedenalaisia "niittyjä" sekä uskomattomia meren maisemia ja eläimiä. Aallokkoinen laivamatka sai minut voimaan hieman pahoin, mutta nautin silti aaltojen pärskyttämästä lämpimästä vedestä, joka auringon laskiessa kuitenkin sai hieman palelemaan. Tämäkin retki oli kaikkiaan onnistunut ja hintansa väärti.

Meidän beach Lantalla

                                                         Ao Nang


Torstaina lähdettiin Lantalta kohti Krabia ja Ao Nangin rantaa tarkoituksena mennä tutustumaan Loy Kratongiin, paikallisten valonjuhlaan, johon sadekausi virallisesti päättyy. Juhla muistutti pitkälti länsimaista uuden vuoden aattoa; taivaalle läheteltiin hyvän onnen palloja ja mereen niinsanottuja kratongeja (kukilla koristeltuja kynttilällä ja kolmella suitsukkeella varustettuja  kelluvia "lyhtyjä"), myös ilotulitteita on käytössä. Seuraavana päivänä ranta on yhtä kaunis kuin kadut uuden vuoden päivänä.

Ao Nangissa järjestettiin Loy Kratongin iltana ilotulitus ja tanssi ja musiikkiesityksiä sekä kratong kilpailu, jossa hotellit kilpailivat keskenään kauneimman kratongin tittelistä ja muutaman tuhannen bahtin palkinnoista. Kadut kuhisivat ihmisiä ja jokapaikassa myytiin onnea tuovia palloja ja kratongeja. Myös kauppiaat ja ravintoloiden sisäänheittäjät olivat virkeitä ja kilpailivat jatkuvasti asiakkaista. Rantakatu oli suljettu liikenteeltä ja varattu jalankulkijoille. Lettujen paistajilla oli kädet täynnä hommia. Pikkulapset pyörittelivät tyytyväisinä tähtisädetikkujaan. Ravintoloitsijat olivat iloisia ja toivottivat hyvää Loy Kratongia!

Viivyimme Ao Nangilla vielä yhden päivän ja Enarilla alkoi tympiä, kun ei mistään löytynyt kunnon salia. Joten lopulta ryhdyimme etsimään huonetta Koh Samuilta ja kävimme varaamassa matkan.
Eilen matkustimme aamu kymmenestä alkaen ja olimme kaiken odottelun jälkeen vasta kuuden maissa perillä hotellilla. Yövyimme hotelli Baan Rom Mai resortissa, jonka varasimme agodalta kolmeksi päiväksi, 600 bahtilla/yö.

 Tänään haukkasimme aamupalan (pari paahtoleipää+muutama hedelmän pala), mikä sisältyi huoneen hintaan ja Enari lähti taas metsästämään salia. Itsee jäin altaalle nauttimaan auringosta. Taidankin mennä nauttimaan siitä tuonne poreammeeseen. ;)