Pattayalla meno oli hieman toisenlaista, kuin aijemmissa kohteissamme. Tavarat ja palvelut olivat halpoja ja juopottelukin aijempaan verrattuna. Yhtään halpaa ravintolaa emme tosin löytäneet. Useimmat kapakat ovat auki läpi yön, joten jos kärsii univaikeuksista, kannattaa valita huone jostain vähän syrjemmästä. Meitä meno ei kovasti haitannut, vaikka emme aina jaksaneetkaan olla siihen osallisena.

Oli mielenkiintoista seurata omin silmin miten tämä seksiturismi toteutuu käytännössä. Pattayalla koimmekin eräänlaisen kulttuurishokin. Seksin myyminen ei tapahdu vain tyttöbaareissa ja niiden edustalla, vaan koko rantakatu on täynnä naisia, jotka metsästävät yksinäisiä miehiä. Seksiä kaupitellaan myös erilaisten esiintymisten muodossa. Milloin naiset tanssivat laivastoasuissaan, milloin pelaavat pingistä sukupuolielimillään tai vetävät sieltä mitä kummallisempia esineitä. Näiden esitysten tarkoituksena on myydä, eikä kohteena ole vain yksinäiset miehet. Tämän vuoksi voin kuvitella, että etenkin vanhemmille naisille Pattayan yöelämä saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita.

Pattayan naisten kirjo on mielenkiintoinen. Heitä löytyy miltei kaikissa ko'oissa ja ikäluokissa. Osa on hyvinkin huoliteltuja, osa arkisia. Toisilla pukeutuminen on minimaalista, toiset pukeutuvat konservatiivisemmin. Jotkut ehdottelevat ohikulkijoille, toiset tyytyvät odottamaan ottajaansa. Olen yhä hieman häkellyksissä siitä, miten suuri osa Pattayan naisista onkin todellisuudessa miehiä. Monet Pattayan ladyboyt ovat häkellyttävän kauniita. Tässä kohtaa asettaisin naurunalaiseksi länsimaisen kauneusihanteen, mitä ei monikaan oikea nainen Thaimaassa pysty täyttämään, mutta mihin ladyboyt pystyvät. Pitkine, solakoine vartaloineen ja plastiikkakirurgian suomine täyteläisine rintoineen nämä ladyt täyttävät huippumallien mittasuhteet mennentullen.  He ovat jopa jossain määrin hieman myyttisten satuolentojen kaltaisia, jollain tavalla epätodellisia.

Ainoa asia mikä minua häiritsi, siitäkin huolimatta että naiset parveilivat poikaystäväni ympärillä heti silmäni käännettyä,  oli tuo länsimaisen miehen julkeus. Tuntui jollain tavalla rankalta katsella "isoisiä" kävelemässä käsikädessä  vain hieman itseäni vanhempien tyttöjen kanssa. Seksi on asia erikseen, eikä niistä asioista tarvitse kenenkään muun olla tietoinen, mutta eivätkö nämä miehet ole häpeissään tuodessaan sen julki. Järkyttävintä on huomata, että Pattayalla se on niin tavanomaista.

Pattaya antoi meille tilaisuuden tutustua tavaratarjontaan ja hieman hintoihinkin. Päätimme kuitenkin pidättäytyä varsinaisista ostoksista ja tehdä ne vasta reissun loppupuolella. Tämä sen vuoksi, että matkaa on vielä paljon jäljellä, eikä olisi kovinkaan mielekästä raahata matkamuistoja mukanaan. On silti hyvä silmäillä tarjontaa jo etukäteen, niin tulee ostokset suunniteltua huolella.

Asuimme viisi yötä brittihotellissa (Wanky Tankies) 450 bahtilla/yö ja viimeisen yön vietimme vähän laadukkaammassa hotellissa 650 bahtilla/yö. Tämä sen vuoksi, että halusimme uima-altaan, koska Pattayan ranta ei viemärivesien ja muun roskan takia ollut uinnille suotuisa. Emme kuitenkaan päässeet nauttimaan hotellin katolle sijoitetun uima-altaan suloista, sillä huonoksi onneksemme satoi koko iltapäivän.
Kävimme kolme kertaa hieronnassa, mikä oli puolet halvempaa kuin Changilla eli vain 100 bahtia/tunti. Tosin öljyhieronta jossa kävimme oli 200 bahtia eikä ollut mieluinen, turhaa lääppimistä meidän makuun.  Jalkahieronta oli parasta! :)

Kävimme myös kokeilemassa  sitä parafly juttua, mutta se oli pienoinen pettymys, koska ei tuntunut vatsanpohjassa ja kesti liian vähän aikaa. Pulitimme siitä touhusta yhteensä 700 bahtia. Kokeilimme myös jalkahoitoa, missä jalat laitettiin pienten kalojen sekaan veteen, jossa ne sitten näykkivät kuollutta ihoa jaloistamme. Se oli kyllä kokeilemisen arvoista, sillä sellaista tunnetta ei muualta saa. Kutitteli ja pisteli samaan aikaan. Se oli samalla pieni hymyhoito. :)

Pääsimme myös maistamaan eksoottisia herkkuja, eli skorppareita, heinäsirkkoja, liskoja, torakoita ja toukkia. Toukkia voisin syödä toistekin, maistuivat pähkinälle.

Nami :)

Siinä Pattaya pähkinänkuoressaan.

Cha am

Laiskuus on iskenyt, kun ei oo tullut kirjoiteltua vähään aikaa. Päivä ja viikko siitä kun viimeksi laitettiin päivitykset. Nyt ollaan jo siirrytty Pattayalta eteenpäin. Saavuttiin keskiviikkona tänne Cha ami:n rannoille. Matkattiin Pattayalta ensin isolla bussilla Bangkokkiin ja sitten sieltä minibussilla Hua hiniin. Koko matka 293 bahtia per naama. Siellä sitten pyörittiin jonkin aikaa etsien nettikahvilaa. Ei meinaan oltu niin fiksuja, että oltais otettu ylös hotellin osotetta, mihin meidän oli tarkoitus suunnata. Kun päästiin nettiin, tajuttiin, että ollaan väärällä rannalla. Eikun taksilla 20 minuuttia takasin päin, eli täysin hukkaan meni se 300 bahtia. Kun päästiin suunnittelemallemme hotellille, saatiin tietää, että se maksaa yöltä n. 100 bahtia enemmän, kuin mitä Agoda:n nettisivuilla luki. No eipä tuo kovin hirveä summa olisi ollut, mutta kämppä maksoi jo netinkin mukaan sen 600, mitä me maksimissaan ollaa huoneesta maksettu yöltä, joten päätettiin vähän kierrellä ja katsella tarjontaa. 30 asteen kuumuudessa, rinkat selässä vaeltelu ei ole mitään herkkua, mutta meidän onneksemme löysimme hyvin pian ilmastoidun huoneen allas-alueineen vain 400 bahtilla/yö.

Kolme yötä ollaan nyt vietetty Cha am:issa ja vielä kolme ainakin ollaan. Tänään kuitenkin vaihdettiin hotellia, sillä huoneemme hinta pomppasi yhtäkkiä 1200 bahtiin. Jokin erikoisviikonloppu näemmä, kun tämän uudenkin hotellin omistaja lupasi meille huoneen kuudella sadalla vain jos viivymme kolme päivää. Täytyy yrittää kysellä, mitkä pippalot täällä järjestetään. Toissa päivänä etsittiin melkein kaksi tuntia salia keskustassa, mikä lopulta olikin olemassa, vaikka uskoni siihen oli jo hiipumassa. Tuon parin tunnin etsiskelyn jälkeen saimme apua eräältä paikalliselta nuorelta mieheltä, joka oitis kaivoi moponsa autotallista ja kehoitti meitä hyppäämään kyytiin. Hetken emmittyämme istuimme molemmat mopon kyytiin, lienee johtunut syvästä epätoivostamme. Mies heitti meidät salille, mitä tuskin olisimme omin päin löytäneet, niin syrjässä se oli. Olimme aivan hämillämme, kun nuori mies ei huolinutkaan rahojamme, jotka yritimme antaa palkaksi avusta. Ehkä ahneus onkin lähtöisin turismista eikä ylety tänne, missä lähinnä paikalliset lomailevat.   Salin omistajakin ihmetteli, miten löysimme perille. :D

Syöminen täällä on ainakin halpaa. 35 bahtilla saa vatsan täyteen, jos ei tarvitse pröystäillä, vaan syö perus riisi ja nuudeliruokia Toissa iltana tänne osui pieni ukkosmyräkkä. Enpä ole kyllä ikinä kotosuomessa moista paukahtelua kuullut ja satoi kyllä ihan saavista kaatamalla. Huokaistiin helpotuksesta, kun sade loppuikin lyhyeen. Vielä ollaan tulvilta vältytty. (Tässä vaiheessa koputan puuta.) Saa nähdä miten sujuu matkamme kohti etelää, kun sinnekin on niitä pirulaisia lupailtu.

Eilen oltiin koko päivä altaalla. Merivesi ei täällä ole kovinkaan houkutteleva, melkoisen ruskeaa. Käytiin rannassa kokeilemassa veneen perässä vedettävän patjan kanssa ajelua. Hauskaa oli! Kuskimme taisi väkisin yrittää saada meidät kaatumaan, mutta eipäs onnistunut! :D Illalla meinasimme tilata ostereita, mutta niitä ei juuri nyt ollut. Paikan omistajat olisivat luultavasti lähteneet oikein vartavasten niitä hakemaan ja jonkin asteinen epätoivo näkyi heidän kasvoillaan. Emme oikein ymmärtänyt miksi se oli heille niin iso juttu, mutta lähdettyäni totesin paikan omistajalle, että tullaan sitten huomenna syömään niitä ostereita. Tästäkös hän riemastui ja naureskeli peräämme "Tomorrow!"  Matkalla takaisin hotellille nappasimme vielä valmiiksi viipaloitua papayaa ja "raakaa" mangoa.

Tänään muutettiin hotellia. Enarin päivä alkoi salilla, jonka minä jätin väliin selkäkipujen takia. Vaihtoehtoisesti menin pedikyyriin ja manikyyriin. ;) Nyt mennään taas hakemaan syötävää ja sitten altaalle ahmimaan pokkaria
                                            (Myöhemmin kirjoitan vähän Pattayasta)

Pikavisiitti Sametilla

Viimeisenä iltana Changilta törmättiin tähän kaveriin.

Lähdimme Changin saarelta 10.10 klo. 10.30 ensin minibussilla lautalle, lautalla pois saaresta ja lavataksilla ja minibussilla Rayongin satamaan, mistä veneellä Sametin saarelle. Ostimme koko matkan bungalowimme isännältä 500 bahtilla per naama. 

Sametille saapuessamme ei meillä ollut oikein minkään näköistä suunnitelmaa minne mennä. Ensin käännyimme satamasta oikealle, missä oli useita bungaloweja, mutta ranta oli sen näköinen, ettei sinne olisi tehnyt mieli mennä uimaan. Eräässä respassa odotellessamme katselimme karttaa ja huomasimme, että niinsanotusti paremmat rannat olivat toisella puolella. Rinkat selässä köpöttelimme läpi kauppoja ja ravintoloita, sekä majapaikkoja pursuavan tien. Päädyimme kansallispuistoalueen portille ja maksoimme 400 bahtin sisäänpääsymaksut. Jatkettuamme matkaa päädyimme rannalle, jossa oli sitä ihan oikeasti valkoista hiekkaa, mikä narskui kivasti jaloissa. Kävelimme rantaa pitkin ja katselimme sen varrella sijaitsevia majapaikkoja. Olimme jo luovuttamassa, sillä kyseiset hotellit eivät näyttäneet budjettiimme sopivilta. Kävelimme kuitenkin rannan päätyyn ja menimme kysymään bungalowien hintaa. Yksi tuulettimella varustettu majapaikka oli jäljellä 400 bahtilla. Se oli kuitenkin vapaana vain yhden yön, joten seuraavana aamuna tulisi etsiä seuraava. 

Maukas suupala.

Aamulla heitimme taas rinkat selkään ja lähdimme avuliaan isännän ohjaamana kävelemään kohti rannan toista päätä. Löysimme kuin löysimmekin halvalla vain 300 bahtilla huoneen melko läheltä rantaa. Siinä vietimme seuraavat kaksi yötä. Nautimme auringosta ja uimme, kävimme yöllisellä kalastusretkellä. Kalastusretki oli antoisa. Tarkoituksena oli kalastaa kalmareita, mutta jo ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi epätoivo herätä myös bangkokkilais nuorissa. Kuitenkin, kuten usein  kalastaessa, ensin tärppäsi yhdellä ja sitten toisella. Saalis ei kuitenkaan ollut mitenkään päätä huimaava. Taisin saada suurimman saaliin, mikä tarkoittaa kolmea kalmaria. Enari sai kaksi. Taisi johtua siitä valkoisesta "syötistä". Näkyi varmaan paremmin pimeässä. Kalastusvälineenä meillä oli siis puolenlitran muovipullo, johon oli kierretty siimaa ympärille ja kiinnitetty syötti. Veneessä saimme maistella omaa saalistamme ja hieman verkolla saatuja kaloja grillattuna. Alkuillasta tarjoiltiin myös keittoa ja hedelmiä. Retki oli kyllä mielestämme sen 1000 bahtin väärti. Erityisen mielenkiintoista oli jutella sujuvaa englantia puhuvan bangkokkilais tytön kanssa.

Kalastusvälineemme

Toisena päivänä Sametilla vuokrasimme skootterin tutkiaksemme saarta. Todellisuudessa ei kovinkaan laajamittainen tutkiskelu ollut mahdollista, sillä tiet olivat ihan järkyttävän huonossa kunnossa. Kyllästyimme Sametin saareen melko pian. Rannat eivät olleet kovinkaan kutsuvia roskaisuutensa ja mereen laskevien likaisten viemärivesiensä vuoksi, siitäkin huolimatta, että niitä on luonnehdittu thaimaan kauneimmiksi. Muutenkin saari oli jotenkin paljon Changia törkyisempi sekä selvästi kalliimpi. Hyttyset piinasivat jatkuvasti ja viimeinen pisara Enarille oli, ettei koko saarelta löytynyt kuntosalia.

Istuva Buddha

Lähdimme torstaiaamuna saarelta ja matkasimme minibussilla Pattayalle (vehreiden palmujen alle). Bussikuskimme vei meidät katsomaan erästä hotellihuonetta 500 bahtilla. Huoneeseen olisi tehnyt mieli jäädä sen siisteyden takia, mutta heillä ei ollut wifiä, joten päädyimme etsimään majapaikkaa omin nokkinemme. Kävellessämme ympäriinsä, etsien huonetta saimme huomata, että täällä isossa kaupungissa hinnat ovat paljon alhaisemmat, kuin aiemmilla saarilla. Päädyimme brittihotelliin, jossa tämä wifi löytyi ja hintakin oli kohdallaan 450 bahtia/yö. Pääsimme sitten salillekin ja vietimme illan tutustuen kaupunkiin ja sen värikkääseen katukuvaan. 

Tänään ollaan otettu ihan rennosti. On ollut pilvistä, hieman sateistakin. Käytiin tossa tunnin jalkahieronnassa 99 bahtia per jalkapari. Oli aivan ihanaa. Käytiin ostamassa hedelmiä ja kanakebabit ja tultiin hotelliin päivittämään blogia. Huomenna päivä alkaa salilla ja thaihieronnalla. Katsotaan sitten mitä päivä tuo tullessaan. :)

(Huom. kirjoitettu eilen illalla)

Toissailtana käveltiin pitkin rantaa kera Changin ja etsiskeltiin taskulampun valossa aarteita. Löysimme rantaan ajautuneen meduusan, kooltaan noin 40 senttinen. Taas jotain mitä ei olla aijemmin nähty, siis niin suurta. Uusia kokemuksia tuntuu tulevan täällä yhtenään. Tänään päivällä saatiin ensimmäisen kerran maistaa tuoretta kookospähkinää. Meidän bungalowin pihassa oli kookospalmun harvennustalkoot ja talon isäntä aukaisi meille molemmille yhdet puunsa makeista kookospähkinöistä. Voi se mehu oli jotain taivaallisen ihanaa. Sitten vielä lusikoitiin pähkinäinen maito kookoksen sisäpinnasta. 

Eilen lähdettiin ajamaan skootterilla Changin saarta ympäröivää tietä, mutta matka loppui melkoisen lyhyeen, kun päädyimme kapenevalle ja lopulta päättyvälle tielle. Ja sitten vielä saatiin sellainen neronleimaus, että lähdettiin ajamaan jotain hiekkatietä rannalle päin. Läpi saviliejun ajettuamme pyörä oli sen näköinen, että ei lähde puhtaaksi ikinä ja Enarin sandaalit ja valkoiset housut olivat kurassa. Pyörä kuitenkin meidän onneksemme lähti puhtaaksi varsin helposti. 

Huomenna suunta kohti Sametin saarta. Taakse jää elefanttien saari. Sametilla viivymme todennäköisesti pari kolme päivää ja sieltä vähitellen kohti etelää.

Turkooseja ja "merihelmiä"

Näitä rapuja on rannalla tuhansittain. Kävellessä näkee kun ne piiloutuvat  kuoppiinsa.

Valkoista hiekkaa ja norsuja

Eilen muutimme Klong Prao beachilta tänne White sandille. Otimme 300 bahtilla bungalowin rannasta, mikä osottautui virheeksi. Toki majapaikan emäntä esitteli meille huoneen ennenkuin maksoimme sen, mutta kun pääsimme tarkastelemaan omaamme lähemmin se oli jo meidän makuumme melko törkyinen. Kylmä suihku ja erilliset vessanhuuhteluvedet eivät enää olleet mikään uusi juttu. Mutta likaiset seinät ja katto herättivät jo epäilyksiä. Sänky sentään näytti puhtaalta. Kunnes yöllä heräsin sammuttamaan tuulettimen ja tajusin että lakanan alta paljastunut patja oli aivan muuta kuin puhdas. Kenties jopa homeessa..


Muuten eilinen päivä oli ihan mukava, kun aurinko paisteli ja pääsimme ensi kertaa mereen uimaan. Vesi oli aivan uskomattoman lämmintä. Eli eipä kovasti viilentänyt, mutta aaltojen seassa oli silti kiva uiskennella.
Tänään aamulla vaihdettiin heti huonetta 600 bathin ilmastoituun huoneeseen, kun rannassa ei ollut noita tuulettimella varustettuja tarjolla. Ihan siisti oli tämä sentään. Home kyllä epäilyttää nyt joka paikassa. Mitenköhän yleistä se on, kun on näin kostea ilma. Eilen aamulla ilmestyi ihottumaa kaulalle. Päivän mittaan se kyllä rauhottui, mutta tänään aamulla taas paheni. Minulla se voi toki johtua ihan mistä vaan, kun on atooppisia taipumuksia. Mahtaako ne apteekissa osata sanoa, että mikä auttais.

Käytiin tienvarren kojusta hakemassa aamupalaa ja mentiin tunnin elefanttiajelulle. Ei oikeen osattu nauttia siitä, kun pohdittiin kokoajan, että miten paljon niitäkin elukoita on hakattu, että ne on oppinut tavoille ja että miten se sotii niitten luontoa vastaan, että ne joutuvat seisomaan tienvieressä paikallaan ja sitten tekemään väkisin helteessä kävelyretkiä, ilman ruokataukoja. Ja Enaria pelotti, että se kaatuu. :D Norsuja oli kiva ruokkia banaaneilla. Niiden kärsä on niin voimakas ja ne on älyttömän taitavia käyttämään sitä. Oltais voitu ruokkia niitä koko rahan edestä. Siinä pääsi  niin paljon enemmän kosketuksiin sen eläimen kanssa.

Enari meni taas pumppaamaan rautaa, joten istuskelen kaikessa rauhassa tässä rannalla ja kuuntelen meren kohinaa.

Changin elämän lähteellä.

Kolmas päivä Changin saarella istun altaalla, kun aurinkokin alkoi tänään hieman näyttäytyä. Enari meni salille.  

Klong piu vesiputous


Eilinen oli jotain aivan uskomatonta. Aamulla vaihdettiin hotellia halvempaan Boonya resortsiin. Edellisestä 500 bahtin ilmastoidusta huoneesta melkein vieressä sijaitsevaan 300 bahtin tuulettimella varustettuun huoneeseen. Huoneessa ei ollut jääkaappia, mutta ilmastointi oli kyllä melko tarpeeton, kun ei sitä saanut säädettyä tarpeeksi pienelle. Sairastuu vielä jatkuvasta lämpötilan vaihtelusta. Muuten huone oli melko samantasoinen, kuin edellinenkin ja suihkustakin tuli lämmintä vettä.

 Anyway. Vuokrattiin sitten myös skootteri hotellilta, jolla päätettiin ajella White Sand beachille, mutta matkalla tuli vastaan kyltti lähellä sijaitsevasta Klong piu vesiputouksesta, joten päätimmekin suunnata sinne. Mielettömän ihana kokemus. Kun ei olla kumpikaan aikaisemmin mitään vastaava nähty. Kävelymatka putoukselle metsämaisemissa Koh Changin luonnonpuistossa oli myös antoisa ja nähtiin kymmeniä kauniita ja aivan valtavan kokoisiakin perhosia, sekä muutamia hämähäkkejä. Perhoset olivat tosin valitettavasti aivan mielettömän vaikeita kuvattavia.Päästiin uimaankin putouksen luona ja vesi oli ihanan raikasta.

Myöhemmin illalla lähdettiin etsimään ruokapaikkaa vähän kauempaa. Matkalla pysähdyttiin mäen rinteellä sijaitsevalle näköalapaikalle, josta oli todella kauniit näkymät. Päädyttiin syömään erään hotellin ravintolaan Lonely Beachilla nimeä en muista, mutta kyseinen ravintola oli aivan merenrannassa ja sinne kulki metsätie, jonka varrella törmättiin apinoihin. Uskomaton fiilis nähdä luonnonvarasena sellasia elukiota, mitä on nähny vaan eläintarhassa ja vielä ihan puolen metrin etäisyydellä. Onneksi oltiin skootterilla liikenteessä, etteivät voineet käydä päälle. Ruoka oli mainiota ja maisemat tekivät paikasta viihtyisän. Aivan mahtava fiilis tuli kun näimme pienenpienen kolibrin lentelevän kukasta kukkaan pöytämme lähettyvillä. Harmitti, kun ei saatu yhtään kuvaa siitä :( Hotellille palattuamme kävimme vielä molemmat vielä rentoutumassa tunnin hieronnassa. 

                                                     Muutamia otoksia eilisestä:

Löydettiin varvas!

Läpimitta 12cm

:(

Koh Chang, sunset

1-2.10

1.10 klo. 7.15 Turun lentoasema. Enari katsoo ulos ikkunasta ja kylmät väreet kipuavat selkäpiitaa pitkin. Tuoko on se kone jolla pian lennämme pilvien halki kohti Riikaa?
  Lentokone nousee ja odotukset osuivat oikeaan, tärinää ja huminaa koko matkan ajan. Pikkuinen potkuriturbiinikoneemme saapuu Riikan lentoasemalle, missä alkaa arvuuttelu seuraavista tapahtumista. Ovatko matkalaukkumme varmasti mukana? Minne seuraavaksi tulisi mennä? Palveluhaluton henkilökunta ei tee asioita helpoksi ja ehdimme juuri ja juuri kirjautumaan lennolle.
  Lento Riikasta Moskovaan ei myöskään suju ilman kuoppia. Vaikka kone on suurempi, matkanvarrelle sattuneet pilvet heiluttavat konetta. Moskovan lentokentällä tunnelma on kiireinen ja ahdistava. Suurella lentokentällä ihmisiä tulvii joka suunnasta. Yhdeksän tuntia tällaisessa paikassa?! Tunnelma rauhottuu kuitenkin illan mittaan, mutta neljään tuntiin jääneet yöunet tekevät olosta heikon. Bangkokin lento sujuu jo rauhallisemmin. Suurin kone missä kumpikaan meistä on koskaan ollut. Lento on tasainen ja miellyttävä ja ruoka sekä yöunet tekevät terää.

  Vihdoinkin perillä Bangkokissa, missä ilma on reippaasti yli 30 astetta ja kosteus on niin suuri, että paita on märkä hetkessä. Ja sitten miettimään miten edetä Changin saarelle. Päätimme valita taxin ja hyväksi onneksemme eräs brittinuorukainen halusi jakaa sen kanssamme. Koska emme sopineet hintaa etukäteen taxikuski ajatutti meitä ympäri kaupunkia taximittarin raksuttaessa. Jo kokeneena Thaimaan matkaajana britti sitten herättyään päiväuniltaan tajusi tilanteen. Taxikuski ei myöntänyt ajaneensa tahallaan väärään suuntaan, joten nousimme taxista ja lähdimme metsästämään uutta kyytiä. Britti katosi tiehensä ja jätti meidät aloittelijat oman onnemme nojaan.
  Eräs paikallinen äkkäsi meidät, meidän tiiraillessamme karttataulua. Hän avuliaasti kertoi, että meidän tulisi mennä läheiseen turistikeskukseen, josta voisimme ostaa matkamme suhteessa edullisesti. Tarjosipa vielä kyydin tuktukillaan, tietenkin maksua vastaan. No tämän turistikeskuksen tarkoituksena oli myydä meille järkyttävän hintainen pakettimatka koko meidän reissun ajaksi. Ja aivan jonnekin muualle kuin alunperin olimme suunnitelleet ja aivan muilla, kuin meidän omilla ehdoillamme. Kiitos, mutta ei kiitos!
  No otimme sitten taksin ja sovimme hinnan etukäteen ja pääsimme jopa oikeaan paikkaankin. Nelisen tuntia autossa istuttiin ja auto ajoi meidät lauttasatamaan. Sieltä sitten lautalla saarelle ja saarella lavataksikyydillä Klong Phrao beach:sillä sijaitsevaan hotelli Sofiaan. Illalliset käytiin haukkaamassa läheisessä seafood-ravintolassa, jonka musiikki miellytti, mutta hinnat eivät. Sitten hotellille ja raskaan päivän jälkeen viimein unta kaaliin.