Bangkok

Tuli pitkästä aikaa tsekattua tätä blogia läpi enkä olekaan näin hymyillyt vähään aikaan. Niin hyviä hetkiä ja iso kiitos Emilialle, että jaksoi tätä väsäillä. Nyt yli vuosi reissun jälkeen mä voisin kirjoittaa muutaman sanan Bangkokista, meidän viimeisestä kohteesta ennen kotimatkaa.

Khao san road

Paaaavo!?

Hotelli löydettiin agodan kautta kuten monet aiemmatkin. Päätettiin panostaa vähän enemmän ja otettiin kämppä, jossa oli allas katolla. Huoneeseen sai wifin pientä maksua vastaan ja sijainti oli loistava! Paljon reppureissaajia, nuoria ja elämää. Altaassa oleva vesi oli oikeasti todella kylmää, mutta se sopi hyvin meille. Tulipahan raikas olo ja jaksoi taas vääntää blokusta :D

Khaosan Palace Hotel

Liikkuminen

Ensimmäisenä päivänä päätettiin lähteä katsastamaan joitain ostoskeskuksia. Hotellin edessä oli muutama taksi ja tuktuk. Taksikuskit yrittivät ryöstää meidät keskellä päivää, joten päädyimme ottamaan tuktukin. Kun istuimme alas niin tämä hermanni mainitsi yhdestä välietapista. Tietysti. Olisi pitänyt arvata kun olin näistä kavereista lukenut netistä aiemmin (kuski saa provision/palkkion kun tuo asiakkaita liikkeisiin). No suostuimme käymään yhdessä kaupassa ennen oikeaa kohdetta. Puvut jäivät kauppaan ja matka jatkui kohti MBKta, vaikka kuski yritti viedä meitä ties mihin. Ei siinä, kyllä tuktuk pitää ainakin kerran kokea muttei kiinnosta hyppiä liikkeissä, joista ei kuitenkaan mitään osta.

Seuraavina päivänä oltiinkin jo paljon fiksumpia kuljetuksen suhteen. Käveltiin kauemmas hotelleista ja otettiin taksi lennosta. Kaikki eivät suostu mittarin käyttöön, mutta muutaman yrityksen jälkeen tärppää aina. Takseja Bangkokissa riittää, joten ei kannata lannistua. Ilmastoitu taksi mittarilla voittaa tuktukin niin mukavuudessa kuin hinnassakin. Tipin antaminen Thaimaassa on ihan normaalia, joten emme ihan ymmärtäneet miksi kuskit olivat monesti yllättyneitä saadessaan vähän ylimääräistä. Mikäs siinä, onhan se mukavaa kun kuski ja matkustajat jatkavat matkaansa hymyillen! :)

Tuktuk

Kerran kokeiltiin myös tuota skytrainia. Liput automaatista ja eiku menoks sanoi Annie Lennox. Kyyti oli ihan jees, ilmastoitu ja nopea, mutta jäi silti sellainen olo että taksilla pääsi helpommin paikasta toiseen.

Shoppailu

Shoppailua tuli Bangkokissa harrastettua, ehkä vähän liikaakin. Emme olleet tehneet ostoksia ennen tuonne saapumista ettei tarvinnut raahata kamoja ympäri Thaimaata hikisessä rinkassa. Outo fiilis kun yhtäkkiä saikin ostaa tavaraa!

Ensimmäisenä päivänä enimmäkseen katseltiin paikkoja ja ihmeteltiin miten isoja nuo ostoskeskukset olivat. Siis ihan järkyttävän isoja ainakin näin turkulaisen silmin :) Jotain ideaa saatiin mistä löytää mitäkin ja mihin hintaan. Aika nopeasti myös tajusimme, että kun löytää jotain niin se pitää ostaa heti tai et löydä tuotetta enää. 

Alkuviikko juostiin ostoskeskuksissa ja viikonloppuna käytiin Chatuchakin markkinoilla. Sieltä löytyy sitten ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa eikä maksa paljoa. Tinkiä pitää, mutta sehän tekee shoppailusta tuplasti hauskempaa kun pääsee vääntämään kättä paikallisten kanssa! Mitä enemmän ostat sitä halvemmalla saat. Tärkeää on pysyä lähellä toisiaan ettei eksy. Ihmisiä on todella paljon ja käytävät muistuttavat toisiaan. Hyvin pärjättiin, hauskaa oli ja tarttui sieltä jotain mukaankin!

Cutenessss

Wikipedian mukaan yli 100.000 kävijää päivässä, MBK.

Markkinoilta tarttui mukaan. Oli koristeena
koruliikkeessä. On se ihmismieli kummallinen
kun pitää tällaisia kotiin raahata. Saipahan
lisää jännitystä lentoasemalle :)

The Mos Burger <3

Ruokailu

Mukhata

Yhden ainoan kerran taidettiin syödä thaikku ruokaa Bangkokissa. En tiedä mikä meihin meni, mutta tuo viikko meni kaiken maailman roskaruokaa nauttien. Eikä muuten hävetä yhtään! Kaikki ne subwayt, kebabeläimet ja muut herkut.. Ja sitten tuli vastaan legendaarisen maineen saanut Mos burger (ainakin meidän kahden kesken siis:) Maailman paras burgeri yhtään vähättelemättä. Odotan sitä päivää kun pääsee taas noista nauttimaan mmm..!! :)

Omnomnom :))

Täydellinen kuunpimennys

Näitä ei ihan joka päivä näe eikä ainakaan Suomessa kun on niin pilvistä yleensä. Tuli seurattua melko tarkkaan ja pitkään kunnes päätettiin mennä katsomaan leffaa lähellä olleeseen Central worldiin. Oli jo aika myöhä ja kaupat oli jo suljettu. Leffojakaan ei alkanut enää kun teatteri löydettiin, mutta oli kokemus sekin haahuilla ympäri tyhjää ostoskeskusta. Voi olla, että käytiin tuona iltana siinä XD teatterissa katsomassa toinen lyhytelokuva vai miksi niitä kutsutaan. Suosittelen!

Kotiin!

Rinkat olivat ihan täyteen pakatut. Käytiin punnitsemassa edellisenä iltana ja vaaka näytti turvallisesti alle 20kg. Aika suolaisia hintoja pitää maksaa jokaisesta yli menevästä kilosta!
Ei voinut uskoa todeksi sitä faktaa, että se on menoa taas ja tällä kertaa takaisin Suomeen! Siellä odottivat tärkeät ihmiset, joita oli ollut kova ikävä jo pitkään. Onnellinen ja haikea olo samaan aikaan.

Nice shoes and our dear muuse!

Lensimme ensin Saksaan, josta toisella lennolla Suomeen. Saksasta tuli hommattua pari pulloa mukaan kun oli niin edullista. Ei tarvinnut kauaa odottaa kun jo jatkettiin matkaa Helsinkiä kohti. Sieltä bussilla Turun linja-autoasemalle, jossa Emilian äiti olikin jo vastassa.

Paluumatka sujui ongelmitta ja oli paljon mukavampi kuin mennessä. Ei enää ikinä kahdeksaa tuntia Venäjän kentällä!

Syksyllä 2013 uudestaan vähän eri meiningillä. Tarkempaa suunnitelmaa ei ole vielä, mutta Thaimaa on vain yksi kohde muiden joukossa. Se vapauden tunne, I miss it.

Aww mitkä rusketukset :)

When life gives you a hundred reasons to cry, show life that you have a thousand reasons to smile. 

You only live once, but if you do it right, once is enough.