Different World

Samuilta lähdettiin sitten Koh Tao:lle tarkoituksenamme perehtyä laitesukellukseen, joka kyseisellä saarella on Thaimaan, kaiketi jopa koko maailman halvinta. Matka Taolle oli uuvuttava, sillä voin pahoin koko ajan. Lauttamme keinui mukavasti aaltojen tahtiin ja ihmiset oksentelivat. Pienestä flunssanpoikasestani huolimatta päätimme aloittaa Open Water-kurssimme heti saarelle päästyämme, lähinnä sen vuoksi, että sääennusteet seuraavalle viikolle olivat epäsuotuisat.

Olimme etukäteen päättäneet mihin sukelluskouluun menisimme. Netistä lueskeltuamme päädyimme suomalaiseen saaren ensimmäiseen sukelluskouluun, jonka toimintaa ja rentoa meininkiä kehuttiin foorumeilla useaan otteeseen. Suomalaisen koulun valitsimme ihan tietoisesti väärinymmärrysten välttämiseksi. Otimme lavataksin satamasta ja pyysimme kuljettajaa viemään meidät Koh Tao Divers:in toimistolle. Maksoimme kyydistä 100 bahtia, ensin odoteltuamme satamassa kahta muuta kyydittävää (muutoin kyyti olisi maksanut meille tuplahinnan). Tämä osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä olisimme tuona aikana, jonka satamassa odottelimme ehtineet kävellä, hyvin lyhyen matkan päässä sijaitsevaan päämääräämme. No, kokemuksen kautta..

Päästyämme Koh Tao Divers:sille meidät otti vastaan pirteä nuori nainen, joka ensitöikseen auttoi meitä järjestämällä meille asunnon alennuksineen viereisestä In touch resortista. Käytyämme lääkärissä tarkistuttamassa korvani, joista olin ollut jo pitkään huolissani ja joissa ei lääkärin mukaan ollut mitään vikaa, olimme valmiit aloittamaan sukelluskurssimme. Jo ensimmäisenä iltana "opiskelu" alkoi videoiden katselulla.

Seuraavana päivänä pääsimmekin jo sukeltamaan Sairee beach:llä ohjaajamme Pertun kanssa tehtyämme ensin muutamia harjoituksia rannassa. Ensimmäinen sukellus tuntui jännittävältä, ehkä jopa hieman pelottavaltakin, mutta siihen tottui yllättävän äkkiä. Ensimmäisellä sukelluksella en kovinkaan paljon vielä pystynyt keskittymään ympäristöön, kun päässä pyöri jatkuvasti: "Muista hengittää!"

Heti toisena päivänä vaihdoimme asuntoa mäen päällä sijaitsevaan Tommy's resort:iin, joka oli 100 bahtia halvempi, astetta siistimpi ja jossa oli wifi!

Kolmantena päivänä Taolla teimme toisen sukelluksemme ja opiskelimme teoriaa. Toinen sukellus tehtiin myös Sairee beach:illä ja nyt kun pystyin jo keskittymään muuhunkin kuin hengittämiseen havaitsin kuinka monen näköisten suurten korallien ympäröimänä olimme. Koska pääsimme nyt paljon lähemmäs näitä koralleja, kuin snorklatessa tuntuivat ne vielä paljon suuremmilta. Myös värien havaitseminen oli helpompaa, tosin ei mitenkään täydellistä kuudessa metrissä ilman lamppua. Sain kokea varoittavan esimerkin paniikkikohtauksesta, kun harjoittelimme maskin riisumista ja uudelleen pukemista. Kokemus ei kuitenkaan muodostunut negatiiviseksi, kiitos ohjaajamme ammattitaidon ja tyynen suhtautumisen, kokemus päinvastoin antoi uutta varmuutta sukellukseeni.

Neljäntenä päivänä tuli sitten ansaittua tämä Open Water-kortti, kun teimme loppukokeen ja kaksi sukellusta. Nämä olivat oikeastaan ensimmäiset kunnon sukellukset, sillä kaksi aiempaa tehtiin rannassa ja niissä keskityttiin enemmän sukelluksen tekniseen puoleen. Meillä kävi sinänsä vähän tuuri, sillä pääsimme tekemään kolmannen sukelluksemme Chumphoniin, mikä ohjaajamme mukaan on yksi saaren ympäristön hienoimpia sukelluskohteita. Päästyämme vedenalle meitä ympäröivät valtavat kalaparvet. Joka suunnassa oli jopa usean sadan kalaparvia ja niin monen näköisiä, ettei riitä vaikka olisi sormilla ja varpailla laskettu. Nähtiin muunmuassa: blueringed angelfish, suuria fusilier parvia ja giant groper:eitä sekä merivuokkoryppäitä, joissa piileskelivät pink anemone:t. Tämä uskomaton vedenalainen maailma teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Todellisen huippufiiliksen koimme, kun yhtäkkiä ohitsemme lipui noin viisi metrinen valashai. Olimme mielettömän onnekkaita törmätessämme tähän planktonsyöjään, jota monet sukeltajat eivät sadoista sukelluksistaan huolimatta ole nähneet. Ohjaajamme totesikin, että nyt voidaankin lopettaa koko sukellusharrastus samantien, kun olemme jo kaiken nähneet. :D

Päivän toinen sukellus tehtiin White Rockilla. Näkyvyys ei ollut aivan niin hyvä, kuin Chumphonissa, mutta näimme silti valtavan määrän eri lajisia kaloja. Muunmuassa: bluespotted stingray, longfin bannerfish, pahamaineinen titan trigger ja pienen pieni mureena bongattiin tällä reissulla.

Näiden kahden sukelluksen jälkeen aloin itsekkin pohtia, että haluan tätä lisää. Enari sitä oli jo jonkin aikaa toitottanut, mutta itselleni tämä halu alkoi nousta vasta näiden kahden sukelluksen jälkeen.

Pidimme kaksi päivää vapaata sukelluksesta ja vuokrasimme mopon, jolla lähdimme tutkimaan saarta. Matkamme loppui hyvin lyhyeen, kun huomasimme missä kunnossa tiet olivat ja ettei joitain etsimiämme teitä ollut olemassakaan. Pääsimme sentään katsastamaan kaksi näköalapaikkaa huikaisevin maisemin. Lounastimme toisella näköalapaikalla, joka sijaitsi mäen harjanteella ja josta oli aivan mielettömän upeat näkymät alas merelle.

 Seuraavan päivän kulutimme rannalla lohnottaen ja pelaillen Blokusta ja kävimme ilmoittautumassa halukkaiksi Advanced-kurssin suorittajiksi.



Kurssi alkoi seuraavana aamuna nosteen hallinnalla ja navigoinnilla, jotka meille ohjasi Päivi. Näillä sukelluksilla ei siis päästy mitään ihmeitä näkemään, mutta nosteen kanssa pelailu oli hauskaa ja väittäisin, että oli siitä jotain hyötyäkin. Mentiin ylösalaisin, renkaiden läpi ja muuta hauskaa. :D Navigointi oli myös mielenkiintoista, kuten aina kaikki yhteistoiminta Enarin kanssa. Kommunikointi ilman sanoja ei taida meillä pelata ihan täydellisesti..

Illan pimetessä lähdimme tekemään yösukellusta Jessen kanssa. Omalta osaltani kokemus ei ollut kovinkaan mieluinen, sillä maskini huurtui vähän väliä, eikä lampun valossa muutenkaan nähnyt niin paljon, kuin olisin halunnut nähdä. Mitään kovin ihmeellisiä otuksiakaan en nähnyt. Lisäksi pelkäsin kokoajan törmääväni koralleihin. Ainoa erikoinen seikka yösukelluksessa oli värivaloja muodostavat planktonit pimeässä meressä, mutta niiden aiheuttama "VAU" tunne kesti sen minuutin verran.

Kahdessa päivässä tuli tämä toinen kurssi suoritettua. Toisena päivänä teimme syväsukelluksen (eli maksimi 30 metriä) ja YRITIMME valokuvata vedenalaista maailmaa. Kyseisenä päivänä oli sen verran aallokkoa, että minulle tuli miltei heti huono-olo, joka onneksi laantui, kun pääsin veteen. Syväsukellus tehtiin Pertun kanssa HTMS Sattacut hylylle. Näkyvyys oli noin metrin, joten voi varmaan arvata, ettei siellä kovin montaa kalaa nähty. Oli ihan mielenkiintoista sukeltaa, kun näkyvyys oli noin huono. Pettymykseksemme emme kokeneet mitään merkkejä paljon puhutusta typpihumalasta, vaikka suorittamamme testit eivät oikein sujuneetkaan, tuskin olisin niitä heti pinnallakaan osannut ratkoa. :D

Jessen kanssa sukelsimme Twins:llä valokuvaamaan, missä näkyvyys oli hieman parempi, kuin syväsukelluksella. Onnistuimme jopa nappaamaan muutaman ihan kelpo otoksenkin. Emme kuitenkaan mitään valtavaa saalista saaneet, sillä meillä oli käytössämme vain yksi kamera. Tultuamme pintaan kuulimme huhuja valashaista, mutta kapteenimme mukaan se oli jo mennyt pois.

Viimeisenä iltanamme vietimme iltaa ravintola Flower:ssa, jossa olimme syöneet koko saarella viettämämme ajan. Kyseisessä ravintolassa oli aivan ihana henkilökunta ja yksi tarjoilijoista puhui todella hyvää suomea ja ilmeisesti ruotsiakin ja kenties joitain muitakin kieliä englannin lisäksi. Pelailimme biljardia ja seurustelimme erään ruotsalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat olleet lähes yhtäkauan Thaimaassa kuin mekin ja joilla oli erikoinen käsitys suomenkielestä.  :D

ylämäki

Viimeisenä iltana Taolla python luikerteli hotellin pihamaalla

Koh Samui

Viivyimme Koh Samuilla neljä päivää. Samui oli ensimmäiset kaksi päivää sateinen, joten emme tehneet paljon mitään. Vain pieniä kävelyjä lähiympäristöön ja välillä syömässä. Kolmantena päivänä vuokrasimme mopon jä lähdimme metsästämään nähtävyyksiä. Ensimmäisenä suuntasimme kohti Khunaramin temppeliä, jossa itse nähtävyys oli lasivitriiniin asetettu erään munkin muumioitunut ruumis. Tämä oli taas joku Enarin innostus, mitä en itse ihan täysin ymmärtänyt. Samalta se näytti kuin kuvissakin, ei minun välttämättä olisi tarvinnut mennä sitä paikan päälle todistamaan, mutta temppeleitä on aina kiva katsella. ;D

Temppeliltä suunnattiin sitten maahanmuuttovirastoon hakemaan lisää aikaa viisumiin. Oli kyllä älyttömän helppo tapa saada pidennystä turistiviisumiin. Täytettiin pari lappua ja odoteltiin 45 minuuttia. Näin lätkähti leima kuukauden pidennyksestä, ei paha!

Takaisin päin tultaessa oli tarkotus käydä katsahtamassa joku saaren monista vesiputouksista, mutta ei sitten löydetty niitä mitä oltaisiin haluttu mennä katsomaan, joten siihen jäi se homma. Sen sijaan käytiin perhosfarmilla. Ulos rakennettu verkkokyhäelmä kuhisi suuria, kauniita ja  eri lajisia perhosia. Tämä vihdoinkin mahdollisti sen, että saatiin rauhassa kuvata näitä siivekkäitä olentoja.

Perhosten jälkeen mentiin ihmettelemään käärmeitä käärmefarmille, jossa pääsimme myös seuraamaan käärmeshowta, jota emme aluksi aikoneet mennä katsomaan. Ennakko-odotuksista huolimatta show oli kylläkin ihan viihdyttävä. Tosin en väitä etteikö esiintyjällä ja vähäisellä yleisöllä olisi ollut osuutta asiaan. Kobrat pitivät ihan mielettömään kovaa meteliä ja yksi jo meinasi hyökätä kimppuumme (lasin läpi) ennenkuin pääsimme edes näytössaliin asti. Kyseisellä farmilla oli myös kaksi krokotiilia ja muutama varaani joita oli myös mielenkiintoista seurata. Oli hauska havaita, etteivät käärmeet aiheuttaneet minussa itsessäni minkäänlaisia inhon tai pelon tuntemuksia. Aina oppii uutta, myös itsestään.

Paluumatkalla käytiin myös toista muumiota ihmettelemässä. Tässä temppelissä oli munkki, joka sitoi nauhat käsiimme ja antoi meille siunauksensa (tai miksi kyseistä toimitusta sitten thaimaassa kutsutaankin). Kokemus ei ollut ainakaan omalta kohdaltani mitenkään valaiseva, mutta tuntui kuitenkin hyvältä saada taas palanen toisesta kulttuurista.

Viimeisenä päivänä kävimme skootterilla katsastamassa saaren suurinta nähtävyyttä, eli tietenki Big Buddhaa. Matkalla oli tarkoitus käydä myös krokotiilifarmilla, mutta skippasimme tämän, koska paikan päällä myytiin vain show-paketteja eikä mitään erillistä sisäänpääsymaksua ollut. Suuri kullattu buddha pilkisti mäen harjanteelta. Sinne johtivat portaat ja se oli nimensä mukaisesti suuri. En kuitenkaan taaskaan kokenut uskonnollista valaistumista, joten en myöskään kokenut mitään muita huippufiiliksiä katsellessani suurta kullattua ihmishahmoa, joka muistutti hieman vapun foliopalloja.

Kävimme myös thaimaalaiseen tapaan Ranskasta kopioidussa Moulin rouge kabaret baarissa katsomassa myös hyvin thaimaalaiseen tapaan ladyboy:den esittämää kabaret showta. Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kokemus kabareesta ja ainakin omassa kehossani aiheutti vaikutuksen väristyksiä. Koko show oli mukaansa tempaava ja hyvin nautittava kokemus, jota ehdottomasti suosittelen kaikille Thaimaassa matkustaville.

PS. Hotelli Baan rom mai:n henkilökunta oli mukava ja paikka muutenkin viihtyisä, saari/ranta liian meluisa, viereisen ravintolamme (T.P. Guesthousen ravintola) työntekijät huijasivat meiltä rahaa. :(

Viking Cave

Pääsimme sitten lähtemään koko päivän snorklausreissulle viimeisenä päivänä Phi Phillä. Koko retki kustansi 550 bahtia per henkilö ja sisälsi ruuat ja vedet. Vierailimme muunmuassa The Beach elokuvan kuvauspaikalla (Maya bay), missä ei tosin ollut paljon mitään nähtävää, koska paikka kuhisi turisteja, minkä vuoksi sieltä ei edes kovin järkeviä kuvia saanut. Kävimme myös katsahtamassa pajon mainostetun Viikinkiluolan, mutta eipä se paljon millekkään näyttänyt siitä suuaukon vierestä, minne vene meidät vei.  Pysähdyimme useassa pisteessä ihmettelemässä vedenalaista maailmaa. Bongasipa Enari tappavan myrkyllisen merikäärmeenkin siinä sivussa. Pysähdyimme myös Sharkpointille snorklailemaan, mutta pettymykseksemme yhtään haita ei näkynyt. Apinoita sentään päästiin ihailemaan, vaikka niitäkin jouduttiin kahdesta paikasta hakemaan. Reissu oli kuitenkin kaiken kaikkiaan onnistunut. Meri, auringonlasku, mahtavat maisemat ja rennon puoleinen musiikki antoivat retkellemme loppusilauksen. Ja sitten vielä jotkut hullut akat hyppivät kalliolta. ;D

The Beach

                                                                     Koh Lanta



Phi Philtä matkasimme Koh Lantalle, missä vierailimme neljä päivää. Lanta oli ehkä kaikkein hiljaisin paikka, missä olemme olleet. Sopii hyvin niille ketkä haluavat lomallaan karkuun kiireitä. Saari oli paljon Koh Changin kaltainen, vaikka tosiasiassa Chang on tähän aikaan vuodesta paljon vilkkaampi kuin millaisena me siihen tutustuimme. Se vähä, mitä me paikkaa pääsimme mopolla katsastamaan oli melko autiota. Mopon vuokraus Lantalla on melkein välttämätöntä, jos siellä haluaa jotain nähdä, eikä halua tapella taxikuskien kanssa.  Lantalla oli kuitenkin paljon hotelleja, vaikka muuta tarjontaa ei oikeastaan ollutkaan. Jos hakee täydellistä rentoutumista, kannattaa ehdottomasti matkata Lantan lähisaarille, joissa on aivan muutama hotelli ja luultavasti säästetään sähköä sulkemalla kokonaan yöksi. Näitä saaria ympäröi lisäksi paljon kirkkaampi vesi ja kaunis miltei koskematon luonto.


Kaksi päivää olimme Lantalla kaksin ja keskityimme vaan rentoutumaan. Hieman kiertelimme mopolla katselemassa miltä saari näyttää ja istuskelimme iltaisin rannalla ihailemassa valtavia lepakoita kuun valossa.

Kolmantena päivänä isukki tuli myös katsahtamaan Lantan maisemia Phuketista. Viimeisenä päivänä lähdimme kaikki kolme yhdessä snorklailemaan buukkaamallemme neljän saaren retkelle. Tästä retkestä maksoimme 900 bahtia naamaa kohden. Retken varrella pysähdyimme kaksi kertaa snorklausta varten, yhden kerran rannalle ruokailemaan ja yhden kerran Emerald luolalle, jonka läpi uimme laguunille, jonne ei muuta reittiä päässyt. Uiminen pimeässä luolassa oli ihanan jännittävää, hieman pelottavaakin, mutta kun valo alkoi pilkottaa luolan toisessa päässä tunne oli kuin olisimme saapuneet luvattuun maahan tai suoraan "Sinisen laguunin" kuvauspaikalle. Luolan päässä paljastui pieni hiekkaranta ja vehreän kasvillisuuden ja kallion ympäröimä notkelma. Aivan kuin olisi seissyt nukkuvan tulivuoren pohjalla.

Emerald Cave

Näimme retkellä muutamia suuria, kauniita ja värikkäitä meritähtiä, merivuokkojen muoodostamia vedenalaisia "niittyjä" sekä uskomattomia meren maisemia ja eläimiä. Aallokkoinen laivamatka sai minut voimaan hieman pahoin, mutta nautin silti aaltojen pärskyttämästä lämpimästä vedestä, joka auringon laskiessa kuitenkin sai hieman palelemaan. Tämäkin retki oli kaikkiaan onnistunut ja hintansa väärti.

Meidän beach Lantalla

                                                         Ao Nang


Torstaina lähdettiin Lantalta kohti Krabia ja Ao Nangin rantaa tarkoituksena mennä tutustumaan Loy Kratongiin, paikallisten valonjuhlaan, johon sadekausi virallisesti päättyy. Juhla muistutti pitkälti länsimaista uuden vuoden aattoa; taivaalle läheteltiin hyvän onnen palloja ja mereen niinsanottuja kratongeja (kukilla koristeltuja kynttilällä ja kolmella suitsukkeella varustettuja  kelluvia "lyhtyjä"), myös ilotulitteita on käytössä. Seuraavana päivänä ranta on yhtä kaunis kuin kadut uuden vuoden päivänä.

Ao Nangissa järjestettiin Loy Kratongin iltana ilotulitus ja tanssi ja musiikkiesityksiä sekä kratong kilpailu, jossa hotellit kilpailivat keskenään kauneimman kratongin tittelistä ja muutaman tuhannen bahtin palkinnoista. Kadut kuhisivat ihmisiä ja jokapaikassa myytiin onnea tuovia palloja ja kratongeja. Myös kauppiaat ja ravintoloiden sisäänheittäjät olivat virkeitä ja kilpailivat jatkuvasti asiakkaista. Rantakatu oli suljettu liikenteeltä ja varattu jalankulkijoille. Lettujen paistajilla oli kädet täynnä hommia. Pikkulapset pyörittelivät tyytyväisinä tähtisädetikkujaan. Ravintoloitsijat olivat iloisia ja toivottivat hyvää Loy Kratongia!

Viivyimme Ao Nangilla vielä yhden päivän ja Enarilla alkoi tympiä, kun ei mistään löytynyt kunnon salia. Joten lopulta ryhdyimme etsimään huonetta Koh Samuilta ja kävimme varaamassa matkan.
Eilen matkustimme aamu kymmenestä alkaen ja olimme kaiken odottelun jälkeen vasta kuuden maissa perillä hotellilla. Yövyimme hotelli Baan Rom Mai resortissa, jonka varasimme agodalta kolmeksi päiväksi, 600 bahtilla/yö.

 Tänään haukkasimme aamupalan (pari paahtoleipää+muutama hedelmän pala), mikä sisältyi huoneen hintaan ja Enari lähti taas metsästämään salia. Itsee jäin altaalle nauttimaan auringosta. Taidankin mennä nauttimaan siitä tuonne poreammeeseen. ;)

Phi phi

Tällä hetkellä ollaan Phi Phi:llä. Saavuimme tänne paratiisisaarelle maanantaina, eli nyt ollaan jo viidettä päivää täällä. Jo veneessä saapuessamme saarelle tajusimme että tämä on jotain ihan muuta. Vesi on todella puhdasta ja hiekka valkeaa. Aallokon kuluttamat kalliot maalaamat maisemaa. Tämä on jotain, mitä en ole ennen nähnyt kuin kuvissa. Venematka oli miellyttävää ajan vietettä. Kansi oli täynnä nuoria, enimmäkseen reppureissaajia. Oli mukava istuskella kannella auringonpaisteessa ja jutella muiden matkalaisten kanssa. Matkalla yllätti pieni rankkasade ja kun katselimme sen lähestymistä, näytti siltä kuin iso aalto olisi tulossa kohti. Ehdimme jo hieman säikähtää, mutta kyse olikin vain sateesta ja lievästä aallokosta. Huh huh!

Phi phi

           Maanantai päivä meni kämppää etsiessä. Kun pääsimme katsastamaan rantaa, oli jo pilkkopimeää. Rannalla pauhasi musiikki. Ainakin kymmenen eri kappaletta soi rannalla niin lähekkäin toisiaan että kerralla kuuli ainakin kolme kappaletta. Ihmettelimme jonkin aikaa rantavettä ja miten sen pinta on täynnä jotakin roskaa, kunnes tajusimme, että vesi oli laskenut pitkälle rantaviivasta ja että se mitä luulimme veden pinnalla kelluvaksi roskaksi olikin hiekkaa. Päätimme ostaa yhden joka kadunkulmassa tarjolla olevista buggeteista, eli noin litran ämpäreistä joka täytettiin rommilla ja yhdellä colalla ja pienellä energiajuomalla. Oli meinaa tujua tavaraa ja vain 120 bahtia (eli 3 euroa). Menimme sitten sanko kädessä rantaan, tarkoituksenamme jatkaa blogia, mutta muutaman rivin kirjoittelun jälkeen kyllästyin. Aioimme jo mennä poispäin rannasta, mutta päätimme poiketa hierontaan. Että muuten tuntui hyvältä taas rinkkojen kantamisen jälkeen. Jostain syystä emme menneetkään hieronnan jälkeen nukkumaan, vaan takaisin rantaan ja juhlimaan. :D Ja hauskaa oli. Tanssin koko illan erään slovenialaisen tytön kanssa ja Enari jutusteli tämän irlantilaisen poikaystävän kanssa. Päästiin vasta puoli viiden maissa nukkumaan.

                                              Seuraava päivä olikin sitten krapulapäivä.

Keskiviikkona vuokrasimme heti aamusta kayakin koko päiväksi 500 bahtilla. Olikin hyvin antoisa reissu. Oli ihana päästä katselemaan läheltä veden kuluttamia kallioita. Meloimme ensin noin yksi kolmasosaa saarta kotirannaltamme Loh dalam baylta. Päädyimme toiselle turistirannalle, josta ostimme Enarille maskin ja snorkkelin. Meloimme sitten ihan kotirantamme tuntumassa olevalle ihanan hiljaiselle pienelle rannalle, jossa oli meidän lisäksi vain eräs toinen pariskunta ja muutamia snorklaajia. Kuvailimme kallioita ja rantaa sekä testailimme uusia snorklausvälineitä. Tyhmyyttämme emme ymmärtäneet lisätä aurinkorasvaa, joten olimme reissun jälkeen kuin keitetyt ravut.

Private beach

Löysimme vedenalta aivan uudenlaisen maailman ja rakastuimme välittömästi. Eilen käytiin hommaamassa mullekin vehkeet ja homma jatkui kotirannassa. Tämä ja eilinen päivä menikin sitten vedenalaista elämää tutkiskellessa. >> Kaloja, jotka päihittävät värityksellään pikkulasten piirrustukset mennen tullen, valtavia simpukoita käsittämättömissä väreissä, kymmenittäin merisiiliä, merimakkaroita, rapuja ja myös muutamia asioita joita ei osattu nimittää. Jopa minä, joka en erityisemmin pidä uimisesta, tosiaankin rakastan snorklausta. Aivan uskomaton tunne, kun saat heittäytyä kymmenien kalojen parveen ja seurata sen liikkeitä. Aika kuluu kuin siivillä. Ja vesi on aivan käsittämättömän lämmintä, aivan rannassa jopa polttavan kuumaa.
Nyt Phi Phin yöelämä kutsuu. Katsotaan päästäänkö huomenna snorklaamaan kokopäivän retkelle.