Different World

Samuilta lähdettiin sitten Koh Tao:lle tarkoituksenamme perehtyä laitesukellukseen, joka kyseisellä saarella on Thaimaan, kaiketi jopa koko maailman halvinta. Matka Taolle oli uuvuttava, sillä voin pahoin koko ajan. Lauttamme keinui mukavasti aaltojen tahtiin ja ihmiset oksentelivat. Pienestä flunssanpoikasestani huolimatta päätimme aloittaa Open Water-kurssimme heti saarelle päästyämme, lähinnä sen vuoksi, että sääennusteet seuraavalle viikolle olivat epäsuotuisat.

Olimme etukäteen päättäneet mihin sukelluskouluun menisimme. Netistä lueskeltuamme päädyimme suomalaiseen saaren ensimmäiseen sukelluskouluun, jonka toimintaa ja rentoa meininkiä kehuttiin foorumeilla useaan otteeseen. Suomalaisen koulun valitsimme ihan tietoisesti väärinymmärrysten välttämiseksi. Otimme lavataksin satamasta ja pyysimme kuljettajaa viemään meidät Koh Tao Divers:in toimistolle. Maksoimme kyydistä 100 bahtia, ensin odoteltuamme satamassa kahta muuta kyydittävää (muutoin kyyti olisi maksanut meille tuplahinnan). Tämä osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä olisimme tuona aikana, jonka satamassa odottelimme ehtineet kävellä, hyvin lyhyen matkan päässä sijaitsevaan päämääräämme. No, kokemuksen kautta..

Päästyämme Koh Tao Divers:sille meidät otti vastaan pirteä nuori nainen, joka ensitöikseen auttoi meitä järjestämällä meille asunnon alennuksineen viereisestä In touch resortista. Käytyämme lääkärissä tarkistuttamassa korvani, joista olin ollut jo pitkään huolissani ja joissa ei lääkärin mukaan ollut mitään vikaa, olimme valmiit aloittamaan sukelluskurssimme. Jo ensimmäisenä iltana "opiskelu" alkoi videoiden katselulla.

Seuraavana päivänä pääsimmekin jo sukeltamaan Sairee beach:llä ohjaajamme Pertun kanssa tehtyämme ensin muutamia harjoituksia rannassa. Ensimmäinen sukellus tuntui jännittävältä, ehkä jopa hieman pelottavaltakin, mutta siihen tottui yllättävän äkkiä. Ensimmäisellä sukelluksella en kovinkaan paljon vielä pystynyt keskittymään ympäristöön, kun päässä pyöri jatkuvasti: "Muista hengittää!"

Heti toisena päivänä vaihdoimme asuntoa mäen päällä sijaitsevaan Tommy's resort:iin, joka oli 100 bahtia halvempi, astetta siistimpi ja jossa oli wifi!

Kolmantena päivänä Taolla teimme toisen sukelluksemme ja opiskelimme teoriaa. Toinen sukellus tehtiin myös Sairee beach:illä ja nyt kun pystyin jo keskittymään muuhunkin kuin hengittämiseen havaitsin kuinka monen näköisten suurten korallien ympäröimänä olimme. Koska pääsimme nyt paljon lähemmäs näitä koralleja, kuin snorklatessa tuntuivat ne vielä paljon suuremmilta. Myös värien havaitseminen oli helpompaa, tosin ei mitenkään täydellistä kuudessa metrissä ilman lamppua. Sain kokea varoittavan esimerkin paniikkikohtauksesta, kun harjoittelimme maskin riisumista ja uudelleen pukemista. Kokemus ei kuitenkaan muodostunut negatiiviseksi, kiitos ohjaajamme ammattitaidon ja tyynen suhtautumisen, kokemus päinvastoin antoi uutta varmuutta sukellukseeni.

Neljäntenä päivänä tuli sitten ansaittua tämä Open Water-kortti, kun teimme loppukokeen ja kaksi sukellusta. Nämä olivat oikeastaan ensimmäiset kunnon sukellukset, sillä kaksi aiempaa tehtiin rannassa ja niissä keskityttiin enemmän sukelluksen tekniseen puoleen. Meillä kävi sinänsä vähän tuuri, sillä pääsimme tekemään kolmannen sukelluksemme Chumphoniin, mikä ohjaajamme mukaan on yksi saaren ympäristön hienoimpia sukelluskohteita. Päästyämme vedenalle meitä ympäröivät valtavat kalaparvet. Joka suunnassa oli jopa usean sadan kalaparvia ja niin monen näköisiä, ettei riitä vaikka olisi sormilla ja varpailla laskettu. Nähtiin muunmuassa: blueringed angelfish, suuria fusilier parvia ja giant groper:eitä sekä merivuokkoryppäitä, joissa piileskelivät pink anemone:t. Tämä uskomaton vedenalainen maailma teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Todellisen huippufiiliksen koimme, kun yhtäkkiä ohitsemme lipui noin viisi metrinen valashai. Olimme mielettömän onnekkaita törmätessämme tähän planktonsyöjään, jota monet sukeltajat eivät sadoista sukelluksistaan huolimatta ole nähneet. Ohjaajamme totesikin, että nyt voidaankin lopettaa koko sukellusharrastus samantien, kun olemme jo kaiken nähneet. :D

Päivän toinen sukellus tehtiin White Rockilla. Näkyvyys ei ollut aivan niin hyvä, kuin Chumphonissa, mutta näimme silti valtavan määrän eri lajisia kaloja. Muunmuassa: bluespotted stingray, longfin bannerfish, pahamaineinen titan trigger ja pienen pieni mureena bongattiin tällä reissulla.

Näiden kahden sukelluksen jälkeen aloin itsekkin pohtia, että haluan tätä lisää. Enari sitä oli jo jonkin aikaa toitottanut, mutta itselleni tämä halu alkoi nousta vasta näiden kahden sukelluksen jälkeen.

Pidimme kaksi päivää vapaata sukelluksesta ja vuokrasimme mopon, jolla lähdimme tutkimaan saarta. Matkamme loppui hyvin lyhyeen, kun huomasimme missä kunnossa tiet olivat ja ettei joitain etsimiämme teitä ollut olemassakaan. Pääsimme sentään katsastamaan kaksi näköalapaikkaa huikaisevin maisemin. Lounastimme toisella näköalapaikalla, joka sijaitsi mäen harjanteella ja josta oli aivan mielettömän upeat näkymät alas merelle.

 Seuraavan päivän kulutimme rannalla lohnottaen ja pelaillen Blokusta ja kävimme ilmoittautumassa halukkaiksi Advanced-kurssin suorittajiksi.



Kurssi alkoi seuraavana aamuna nosteen hallinnalla ja navigoinnilla, jotka meille ohjasi Päivi. Näillä sukelluksilla ei siis päästy mitään ihmeitä näkemään, mutta nosteen kanssa pelailu oli hauskaa ja väittäisin, että oli siitä jotain hyötyäkin. Mentiin ylösalaisin, renkaiden läpi ja muuta hauskaa. :D Navigointi oli myös mielenkiintoista, kuten aina kaikki yhteistoiminta Enarin kanssa. Kommunikointi ilman sanoja ei taida meillä pelata ihan täydellisesti..

Illan pimetessä lähdimme tekemään yösukellusta Jessen kanssa. Omalta osaltani kokemus ei ollut kovinkaan mieluinen, sillä maskini huurtui vähän väliä, eikä lampun valossa muutenkaan nähnyt niin paljon, kuin olisin halunnut nähdä. Mitään kovin ihmeellisiä otuksiakaan en nähnyt. Lisäksi pelkäsin kokoajan törmääväni koralleihin. Ainoa erikoinen seikka yösukelluksessa oli värivaloja muodostavat planktonit pimeässä meressä, mutta niiden aiheuttama "VAU" tunne kesti sen minuutin verran.

Kahdessa päivässä tuli tämä toinen kurssi suoritettua. Toisena päivänä teimme syväsukelluksen (eli maksimi 30 metriä) ja YRITIMME valokuvata vedenalaista maailmaa. Kyseisenä päivänä oli sen verran aallokkoa, että minulle tuli miltei heti huono-olo, joka onneksi laantui, kun pääsin veteen. Syväsukellus tehtiin Pertun kanssa HTMS Sattacut hylylle. Näkyvyys oli noin metrin, joten voi varmaan arvata, ettei siellä kovin montaa kalaa nähty. Oli ihan mielenkiintoista sukeltaa, kun näkyvyys oli noin huono. Pettymykseksemme emme kokeneet mitään merkkejä paljon puhutusta typpihumalasta, vaikka suorittamamme testit eivät oikein sujuneetkaan, tuskin olisin niitä heti pinnallakaan osannut ratkoa. :D

Jessen kanssa sukelsimme Twins:llä valokuvaamaan, missä näkyvyys oli hieman parempi, kuin syväsukelluksella. Onnistuimme jopa nappaamaan muutaman ihan kelpo otoksenkin. Emme kuitenkaan mitään valtavaa saalista saaneet, sillä meillä oli käytössämme vain yksi kamera. Tultuamme pintaan kuulimme huhuja valashaista, mutta kapteenimme mukaan se oli jo mennyt pois.

Viimeisenä iltanamme vietimme iltaa ravintola Flower:ssa, jossa olimme syöneet koko saarella viettämämme ajan. Kyseisessä ravintolassa oli aivan ihana henkilökunta ja yksi tarjoilijoista puhui todella hyvää suomea ja ilmeisesti ruotsiakin ja kenties joitain muitakin kieliä englannin lisäksi. Pelailimme biljardia ja seurustelimme erään ruotsalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat olleet lähes yhtäkauan Thaimaassa kuin mekin ja joilla oli erikoinen käsitys suomenkielestä.  :D

ylämäki

Viimeisenä iltana Taolla python luikerteli hotellin pihamaalla